Kamppailulajit ovat, fyysisistä vaatimuksistaan huolimatta, hyvin
taitopainotteisia urheilulajeja. Kamppailijalle oheisharjoittelun ensisijainen
tavoite tulisikin olla suuremman lajiharjoittelumäärän mahdollistaminen.
Tällöin harjoittelussa tulisi ensisijaisesti huomioida lajille tyypillisten
vammojen ennaltaehkäisy sekä tasapainottava harjoittelu. Tasapainottavalla
harjoittelulla pyritään vähentämään puolieroja sekä tiettyjen kehonosien
ylikuormittamista. Oheisharjoittelussa olisi hyvä myös miettiä minkälaista
kuormitusta saadaan aikaiseksi lajiharjoittelulla ja mitä ei.
Esimerkki 1. Lyöntiliike kuormittaa ensisijaisesti ylävartalon työntäviä lihaksia, mutta liikkeen jarruttaminen vaatii myös vahvoja vetäviä lihaksia. Koska lajiharjoittelussa kuormitetaan selkeästi enemmän työntäviä lihaksia niin oheisharjoittelussa tulisi huomioida ylävartalon vetävien lihasten harjoittelu.
Esimerkki 2. Niskalihasten harjoittelu. Niskat voivat joutua ajoittain kovan kuormituksen alaiseksi lajiharjoittelussa, mutta kuormitus voi olla äkillistä eikä progressiivinen kuormittaminen ole pelkällä lajiharjoittelulla mahdollista. Tällöin niskojen vahvistaminen oheisharjoittelulla on tarpeen.
Toisena painopisteenä oheisharjoittelussa, joka varsinkin kilpailijoiden tulee huomioida, on suorituskykyä kehittävä harjoittelu. Harjoittelua suunnitellessa pitää huomioida lajissa tarvittavat ominaisuudet ja mitä niistä et voi lajiharjoittelulla kehittää tai se ei ole turvallista.
Esimerkki 1. Riittävästä maksimivoimatasosta on selkeä hyöty painipainotteisissa lajeissa, mutta sen kehittäminen lajiharjoittelulla ei ole mahdollista. Tällöin kyseistä ominaisuutta tulisi kehittää oheisharjoittelulla.
Esimerkki 2. Maksimaalliset kestävyysharjoitukset (maksimikestävyys & voimakestävyys) voi olla mahdollista toteuttaa lajiharjoittelulla, mutta vammariski nousee huomattavasti kun kehon väsymystila nousee. Tällöin voi olla parempi ratkaisu erilaiset yhdistelmäharjoitukset joissa lajiharjoittelulla kuormitetaan tiettyyn pisteeseen asti ja maksimaallinen kuormitus haetaan oheisharjoitteilla.
Esimerkki 1. Lyöntiliike kuormittaa ensisijaisesti ylävartalon työntäviä lihaksia, mutta liikkeen jarruttaminen vaatii myös vahvoja vetäviä lihaksia. Koska lajiharjoittelussa kuormitetaan selkeästi enemmän työntäviä lihaksia niin oheisharjoittelussa tulisi huomioida ylävartalon vetävien lihasten harjoittelu.
Esimerkki 2. Niskalihasten harjoittelu. Niskat voivat joutua ajoittain kovan kuormituksen alaiseksi lajiharjoittelussa, mutta kuormitus voi olla äkillistä eikä progressiivinen kuormittaminen ole pelkällä lajiharjoittelulla mahdollista. Tällöin niskojen vahvistaminen oheisharjoittelulla on tarpeen.
Toisena painopisteenä oheisharjoittelussa, joka varsinkin kilpailijoiden tulee huomioida, on suorituskykyä kehittävä harjoittelu. Harjoittelua suunnitellessa pitää huomioida lajissa tarvittavat ominaisuudet ja mitä niistä et voi lajiharjoittelulla kehittää tai se ei ole turvallista.
Esimerkki 1. Riittävästä maksimivoimatasosta on selkeä hyöty painipainotteisissa lajeissa, mutta sen kehittäminen lajiharjoittelulla ei ole mahdollista. Tällöin kyseistä ominaisuutta tulisi kehittää oheisharjoittelulla.
Esimerkki 2. Maksimaalliset kestävyysharjoitukset (maksimikestävyys & voimakestävyys) voi olla mahdollista toteuttaa lajiharjoittelulla, mutta vammariski nousee huomattavasti kun kehon väsymystila nousee. Tällöin voi olla parempi ratkaisu erilaiset yhdistelmäharjoitukset joissa lajiharjoittelulla kuormitetaan tiettyyn pisteeseen asti ja maksimaallinen kuormitus haetaan oheisharjoitteilla.
Kommentit
Lähetä kommentti